Halloweenin haamut

Halloween meni jo, mutta saatte siitä huolimatta vielä nauttia minunkin teemakynsituotoksestani. Sain omat Halloween-kynteni aikaiseksi vasta lauantaina, jolloin olin menossa Halloween-teemaisille (4v.) synttäreille. Valitettavasti aikaa taiteiluun kaikkien muiden menojen ja reissailun välissä oli rajallisesti, joten pyrin suunnittelemaan kohtuullisen helposti toteutettavan lakkauksen. Idea tuli Nena Sofian kummituskynsistä, joita en kuitenkaan lähtenyt jäljittelemään, vaan tein aiheesta oman (ja hieman helpomman) tulkinnan.

Omien kummitusten taustaksi lakkasin yönsinisen Essien Midnight Camin. Kummitukset maalasin Mont Marten mustalla ja valkoisella akryylimaalilla, käyttäen Mont Marten kapeaa sivellintä. Silmät ja suut tökin hammastikulla, koska en tajunnut ottaa mukaan reissuun tarpeeksi pientä pilkkutikkua. Kummitukset kyllästin vielä China Glaze Ghoulish Glow:lla, koska halusin niiden loistavan pimeässä. Valitettavasti en onnistunut säätämään kameraa niin, että olisin saanut otettua kuvia pimeässä hohtavista haamuista. Pitäisi varmaan hakeutua johonkin valokuvauskurssille.

Lopputulokseen olin aika tyytyväinen lukuun ottamatta sitä, että kummitukset lentelivät ihan missä itse halusivat. Alunperin ajatuksena oli maalata ne niin päin että ovat ulkopuoliselle katsojalle oikein päin, mutta ajatuksissani maalasi ne näin päin, että pää on kynnen kärkeä kohden. Lisäksi onnistuin maalaamaan ne oikeaan käteen etu- ja keskisormeen, kun ajatuksena oli tehdä ne kuten kuvissa näkyvässä vasemmassa kädessä eli nimettömään ja keskisormeen. Valitettavasti aika ei riittänyt näiden suunta- ja kohdistusvirheiden korjaamiseen, joten päätin elää niiden kanssa.

Näistä tuli tällaiset lasten kutsuille sopivat kiltimmät Halloween-kynnet, ehkä ensi vuonna jotain verisempää. 

Teitkö itse karmivat vai kiltimmät Halloween-kynnet?

Välineet eivät tehneet mestaria

Olen maalaillut aika vähän akryylimaaleilla, mutta onnistuin siitä huolimatta perustelemaan itselliseni, että tarvitsen uudet maalit. Koska varmasti maalaisin enemmän, jos olisi paremmat. Ennestään omistan siis Oumaxin akryylimaalit. Nyt iskin silmäni Mont Marten akryylimaalisettiin, jota Nena Sofia esitteli blogissaan jonkun aikaa sitten. Samalla reissulla tuli hankittua myös uusia siveltimiä, koska en oikein omistanut sellaista sivellintä, jolla on hyvä tehdä kapeaa viivaa. Siksi en voinut vastustaa kiusausta kun törmäsin samaisessa Suomalaisessa kirjakaupassa Mont Marten akryylimaalisivellinsettiin. Näissä erityisesti innostivat kapeimmat ja terävimmät siveltimet (sivellinkuvassa kolme oikean puoleisinta), jotka vaikuttavat minusta siltä, että sopivat tarkkaan työskentelyyn.

Missään nimessä en voi sanoa että katuisin ostosta. Olen näihin maaleihin varsin tyytyväinen ja positiivisia eroja Oumaxeihin on havaittavissa. Koin kuitenkin jonkinasteisen palautuksen maanpinnalle, kun aloin näiden uusien välineiden kanssa puuhastella ja minusta ei kuoriutunutkaan yhtäkkiä suurta maalarimestaria. 

Ensimmäinen suunnitelma oli tehdä jonkinlainen kirsikkapuu tai -oksa maalaus, mutta sen idean kanssa luovutin jo muutaman muulle alustalle kuin kynnelle tehdyn kokeilun jälkeen. Seuraavaksi mieleen nousi pitsi, johon päätin käydä apinoimassa mallin vähän kehittyneemmän maalarin tuotoksista eli Nenan blogista. Tämä pitsilakkaus oli jäänyt kummittelemaan mieleni perukoille, joten päätin koittaa josko onnistuisin kopioimaan sen omille kynsille. 

Yllättävän haastavaa oli suorien ja kapeiden viivojen teko, vaikka olikin teräväpäinen ja kapea sivellen. Onnistuin kuin onnistuinkin lopulta saamaan yhdelle kynnelle jokseenkin alkuperäistä mallia muistuttavan kuvion. Tähän vaadittiin kuitenkin niin monta yrittämää, että olin sen jälkeen niin lopussa, että oli pakko luovuttaa. Energia ei millään riittänyt enää uuden kynnen aloittamiseen, varsinkin kun mieleen nousi ajatus siitä, miten sama onnistuisi vasemmalla kädellä. Koska pokka ei riittänyt kantamaan pelkästään yhden käden yhdellä kynnellä kuviota, oli pakko lopuksi poistaa sekin. 

Kieltäydyn kuitenkin ajattelemaan tätä suoritusta epäonnistuneena lakkausyrityksenä ja lokeroinkin sen päässäni hyväksi harjoitukseksi. Ensi kerralla varaan vähän enemmän aikaa ja energiaa maalaamiselle (ja vähemmän flunssaisen olin). Joskus minustakin tulee vielä mestari tai ainakin kohtalainen maalari. Vaatinee kyllä hieman harjoittelua. Yleensä postaamiskynnykseni menee siinä saanko lakkauksen suoritettua loppuun. Tällä kertaa halusin kuitenkin jakaa tämän räpellyksen ja kokemuksen kanssanne, koska olen salaa tuosta yhdestä kynnestä vähän ylpeä.

Tykkäätkö maalailla akryylimaaleilla? Minkälaisella siveltimellä teet ohuet ja tarkat viivat?